Koronapandemia on suunnannut monien meistä ajatukset uusiksi: ei kesää vaan joulua kohden. Aikaamme leimaavat ilmasto- ja pandemiavaikutusten lisäksi työelämän digitalisaatio sekä valmistelussa oleva sote-uudistus. Nämä kaikki vaikuttavat ihmisten työllistymiseen sekä siihen, millaisia kuntoutuspalveluja on jatkossa tarjolla ja kuka niitä tarjoaa. On todennäköistä, että seuraavan puolen vuoden aikana toimintaympäristömme muuttuu vielä moneen otteeseen. Yksi olennainen kysymys on, miten varmistamme, että osatyökykyisten osaaminen pysyy työelämän muutoksessa mukana?

Vielä viime vuoden lopussa hallitusohjelmassa asetettiin tavoitteeksi työllisten määrän kasvaminen 60 000 henkilöllä vuoden 2023 loppuun mennessä. Oli mitä tavoitella. Koronapandemian myötä tavoitteita on pitänyt asetella uuteen perspektiiviin. Olemme joutuneet puolustustaisteluun. Nyt pyritään pysäyttämään lomautusten, irtisanomisten ja konkurssien lisääntyminen. Elämme epävarmuuden aikaa. Mitä tämä tarkoittaa osatyökykyisille ihmisille ja onko heidän työpanokselleen kysyntää tässä tilanteessa? Yhteiskunnan vaiheittainen avautuminen on joka tapauksessa kaikille työvoimaansa tarjoaville perusedellytys.

”Yksi olennainen kysymys on, miten varmistamme, että osatyökykyisten osaaminen pysyy työelämän muutoksessa mukana?”

Järjestöt ovat perinteisesti olleet yhteiskunnallisen kehittämisen etulinjassa. Marraskuussa Kuntoutuspäivillä Kuntoutusverkoston (KUVE) työryhmässä 5 esitellään sairaus- ja potilasjärjestöjen uusimpia innovaatioita työllistymisen tukemiseksi sekä arvioidaan järjestöjen työskentelyn vaikuttavuutta. Työryhmässä kuullaan myös alustus Social Return on Investment, SROI, (suom. sijoitetun pääoman sosiaalinen tuotto) -arviointimenetelmästä. Sen avulla voidaan sekä arvioida jo tapahtunutta toimintaa että ennakoida tulevan toiminnan menestymistä. Toimintaa tarkastellaan talouden näkökulmasta ja vaikutuksia tuodaan esille rahamääräisinä. Koska monelle järjestölle tärkeän Veikkauksen rahapussi on tyhjenemään päin, SROI:n kaltaisten näkökulmien merkitys kasvaa tulevaisuudessa. Järjestöjen on tärkeää lisätä tietoa siitä, mitkä niiden toiminnan taloudelliset vaikutukset yhteiskunnalle ovat.

Potilasjärjestöt tietävät ja tuntevat kohderyhmiensä tarpeet. Siksi ne pystyvät kertomaan, millaisia asioita tulee ottaa huomioon pyrittäessä rakentamaan työllistymispolkuja ja hyvää työelämää pitkäaikaissairaille ja vammaisille ihmisille. Vaikka yhteiskuntamme on edelleen enemmän tai vähemmän polvillaan, näkymät ovat parempaan päin rajoitusten purkamisen myötä. Nyt on hyvä aika kehittää ja rakentaa koronan jälkeistä osallisuuden yhteiskuntaa.

Julkisuuteen annettujen tietojen mukaan sote-uudistus etenee suunnitelmien mukaan, vaikka koronatilanteen hoito asettaa varmasti valmistelijoille haasteita. Sote-uudistuksen tavoitteena on, että ihmiset saisivat hoitoa samanveroisesti esimerkiksi asuinpaikastaan riippumatta. Hoitoon satsatut resurssit eivät kuitenkaan kanna hedelmää, jos jälkityöt jäävät hoitamatta. Kuntoutuksella varmistetaan esimerkiksi se, että luunmurtuman jälkeen ihmisestä tulee jälleen toimintakykyinen. Prosessit eri puolilla Suomea on saatava kuntoon, ja on huomioitava, että kuntoutus kuuluu olennaisesti hyvään hoitoon. Sen avulla ihmisestä tulee jälleen kokonainen, osallistuva kansalainen.

 

Sonja Bäckman, toiminnanjohtaja, Psoriasisliitto