– Ei sulla sattuis olemaan sellaista koulutehtävää, missä voisit tehdä meille aistihuoneen?

Tuosta kollegani kesken työvuoron esittämästä kysymyksestä sai alkunsa tänä keväänä ryhmätyönä toteutettu projekti, jossa ryhmäkoti Jukolaan rakentui aistihuone. Ryhmäkoti Jukola on autismikirjon henkilöiden tehostetun palveluasumisen yksikkö Jyväskylän Palokassa.

Aistihuoneet perustuvat Snoezelen-menetelmään

Aistihuoneiden taustalla on Hollannissa 1970-luvulla alkunsa saanut Snoezelen-menetelmä. Termi Snoezelen tulee hollannin kielen sanoista snuffelen (suom. etsiä ja tutkia) ja doezelen (suom. rentoutua). Snoezelenin keskeinen periaate on tarjota tila, jossa aisteja aktivoiva toiminta ja rentoutuminen muodostavat tasapainoisen kokonaisuuden. Snoezelen-aistihuoneessa tärkeitä elementtejä ovat rauhallinen musiikki, himmeä valaistus sekä värit ja liike. Huoneen esteettinen kokonaiskuva on tärkeämpää kuin aisteja aktivoivien välineiden määrä. Kuviin snoezelen-aistihuoneista voit tutustua tästä linkistä.

Snoezelenin periaatteen mukaan aistihuoneen käytölle ei tule asettaa muita tavoitteita kuin aistikokemuksien saaminen ja niistä nauttiminen. Aistihuoneen hyötyjä on kuitenkin selvitetty tutkimuksilla, ja niissä on todettu mm. säännöllisen aistihuoneen käytön vähentävän autismikirjon henkilöiden stereotyyppistä käytöstä ja autismin syvyyttä.

Henkilökunnan toiveena valkoinen huone

Aistihuoneita on erityyppisiä, esimerkkeinä mainittakoon valkoinen huone, aktivointihuone ja elämyspuutarha. Ryhmäkoti Jukolan henkilökunnan toiveena oli, että aistihuoneesta rakennettaisiin valkoinen huone. Valkoinen huone on nimensä mukaisesti valkoiseksi sisustettu huone, joka tarjoaa rauhallisen ja visuaalisesti ”häiriöttömän” ympäristön rentoutumiseen ja aistien stimulointiin.

Aistihuoneen suunnittelua ohjasivat asukkaiden yksilölliset tarpeet

Ensimmäisenä lähtökohtana ryhmäkoti Jukolan aistihuoneen suunnittelussa olivat asukkaiden yksilölliset tarpeet: kartoitimme jokaisen asukkaan aistiyli- ja aliherkkyydet ja niiden pohjalta lähdimme miettimään, millaisia ja miten voimakkaita aistielämyksiä tarjoavia aistimateriaaleja lähdemme rakentamaan.

Toinen hyvin merkittävä lähtökohta oli aistihuoneen rakentamiseen saamamme budjetti. Aluksi budjetti tuntui hyvinkin suurelta, mutta ymmärrettyämme, että sen täytyy kattaa myös huoneen kalustaminen ja sisustaminen, olimme haasteen edessä. Päädyimme ratkaisuun, jossa budjetista suurin osa käytettiin huoneen kalustamiseen ja sisustamiseen, ja aisteja aktivoiva materiaali rakennettiin pääosin itse hyödyntäen kierrätettyjä ja ”ilmaisia” materiaaleja.

Mahdollisuus aistien monipuoliseen aktivointiin ja rentoutumiseen

Jukolan henkilökunnan esittämä toive valkoisesta aistihuoneesta antoi meille selkeän suunnan huoneen toteuttamiseen. Huoneen kalustus ja sisustus valittiin valkoisista tai vaaleista materiaaleista. Huoneessa on kalustuksena rottinkituoli, sänky ja kaksi hyllykköä.

Vaalean sävyn lisäksi halusimme, että valitut sisustusratkaisut osaltaan myös aktivoisivat aisteja huoneen esteettisen kokonaisuuden ja rauhoittavan yleisilmeen kärsimättä. Niinpä sängyllä olevien koristetyynyjen pintamateriaalit ovat karvaisia tai niiden pinnassa on kohoumakuvioita, jolloin niiden tunnustelu aktivoi tuntoaistia. Mattoon jää jälki, jos sen pintaa ”piirtää” jalalla tai kädellä, joten sillä voi aktivoida näkö- ja tuntoaistia. Taljan ja torkkupeiton tunnusteleminen kuten myös painopeiton alla makaaminen aktivoivat tuntoaistia.

Näköaistia aktivoimaan teimme katselupullot pienistä käytetyistä limsapulloista. Pullojen nestemäinen sisältö värjättiin elintarvikeväreillä ja lisäksi yhteen pulloon laitettiin helmiäisväriä, toiseen hileitä ja kolmanteen tähtiä. Katselupulloa kääntelemällä tai ravistelemalla sisältö alkaa liikkua, ja sen seuraaminen aktivoi näköaistia.

Katselupullon sisältö kimmeltää ravistelun jälkeen.
Kimmeltävä katselupullo.

Toiseksi näköaistia aktivoivaksi elementiksi valitsimme galaksiprojektorin, joka heijastaa huoneen kattoon ja seiniin värejä ja kuvioita.

Galaksiprojektorin lamppuosa on värjäytynyt siniseksi.
Galaksiprojektori.

Tunnustelulaatikot rakentuivat isoista irtokarkkilaatikoista, jotka täytimme värillisellä kuviopastalla, höyhenillä, kävyillä ja slime-limalla. Tunnustelulaatikkoja käytetään siten, että käsi laitetaan laatikkoon siinä olevaa materiaalia tunnustellen. Tunnustelulaatikoiden sisältämät materiaalit pyrittiin valitsemaan niin, että ne antavat erityyppisiä tuntoelämyksiä.

Tunnustelulaatikot, joissa höyheniä ja slime-limaa.
Tunnustelulaatikot, joissa kuviopastaa ja käpyjä.

Tuntoaistia aktivoimaan aistihuoneessa on myös hierontapalloja, tela ja höyhen. Tarkoituksena on, että ohjaaja hieroo asukasta hierontapalloilla tai sivelee hänen ihoaan telalla tai höyhenellä.

Taljan päällä kolme nystyräpintaista hierontapalloa ja höyhen.
Hierontapallot ja hyöhen.

Ääniputket rakensimme Pringles-tölkeistä, jotka päällystimme eri värisillä ja –tuntuisilla materiaaleilla. Ääniputkien heiluttelu tai kääntely tuottaa erilaisia kuuloaistia aktivoivia ääniä, sillä yhden putken sisällä on kuulia, toisen riisiä ja kolmannen makaronia. Ääniputkien kuviointi puolestaan aktivoi näkö- ja tuntoaistia.

Toiseksi kuuloaistia aktivoivaksi elementiksi valitsimme rauhallista musiikkia ja veden ja purjehduksen ääniä sisältävän cd-levyn.

Hajuaistia aktivoivat tuoksupurkit rakensimme pilttipurkkeihin ja tuoksuiksi laitoimme kanelia, kahvia, kardemummaa, laventelia, sitruunaa ja havuja. Osassa tuoksupurkeissa on rei’itetty folio suojana, jotta niiden käyttö olisi hygienisempää.

Kuusi eri värein ja kuosein koristeltua lasipurkkia, joissa on kannet.
Tuoksupurkit.

Aistimateriaaliin tutustumisen lisäksi keskeistä aistihuoneessa on rentoutuminen. Ryhmäkoti Jukolan aistihuoneessa voikin rentoutua esimerkiksi rauhallisen musiikin soidessa peiton alla pötkötellen ja galaksiprojektorin kattoon ja seiniin heijastamia värikuvioita katsellen.

Aistipolkujen avulla struktuuria aistihuoneessa toimimiseen

Henkilökunnan toiveesta suunnittelimme myös neljä erillistä aistipolkua ohjaamaan toimintaa aistihuoneessa. Snoezelenin ideologian mukaisesti aistihuonetta käyttävän henkilön toimintaa ei tulisi ohjata ulkoapäin, vaan antaa hänen tutustua aistimateriaaleihin itse ja omalla tavallaan. Henkilökunnan ajatuksena oli, että aistipolut helpottavat aistihuoneen käytön aloittamista ja siellä toimimista. Aistipolkujen hyötyä voi perustella myös asiakaslähtöisesti. Jukolan asukkaat ovat autismikirjon henkilöitä, jotka hyötyvät struktuurista. Aistipolku auttaa heitä hahmottamaan, mitä seuraavaksi tapahtuu. Näin aistipolkujen tutuksi tuleminen voi vähentää asukkaan pelkoa ja epätietoisuutta aistihuoneessa toimimisen suhteen.

Lisätietoa aiheeseen liittyen

Autismikirjon henkilöiden aistitiedon käsittely

Autismikirjon henkilöt voivat kokea aistien välittämän tiedon poikkeavalla tavalla. Aistitietoa voi olla vaikea havaita, sen voi kokea tavallista voimakkaampana, aistien kautta tullut tieto voi olla vääristynyttä tai eri aistien kautta tullutta tietoa voi olla vaikea erotella toisistaan. Kun aistitieto koetaan tavallista voimakkaampana, puhutaan aistiyliherkkyydestä. Tämä voi näkyä esimerkiksi siten, että henkilö peittää korvansa tai käyttää kuulosuojaimia tavanomaisessa keskustelussa, tai keskittyy tarkastelemaan vesipisaroiden kimmellystä. Aistialiherkkyydellä taas tarkoitetaan tilannetta, jossa henkilö ei tunnu huomaavan tavanomaisia aistiärsykkeitä. Tällöin hän ei ehkä reagoi, kun hänelle puhutaan, tai tunne murtuneen jalan aiheuttamaa kipua. Aistialiherkkyys voi johtaa aistihakuisuuteen, jolloin henkilö pyrkii tuottamaan itselleen aistikokemuksia erilaisin keinoin. Hän saattaa esimerkiksi heilutella kättään kasvojensa edessä saadakseen näköelämyksiä tai satuttaa itseään saadakseen tuntoaistikokemuksia. Näitä aistitiedon käsittelyssä ilmeneviä poikkeavuuksia kutsutaan sensorisen integraation häiriöksi.

Poikkeavuudet aistisäätelyssä voivat aiheuttaa sen, että autismikirjon henkilöt kokevat normaalin elämän tarjoaman aistimaailman hyvin kuormittavana. Vaatteet voivat pistellä päällä, kosketus tuntua kipuna, valot häikäistä silmiä ja äänet sattua korviin.

Aisteja voi varovasti harjaannuttaa ja pyrkiä tätä kautta totuttamaan niitä ympäristön aistiärsykkeisiin. Täytyy kuitenkin huomata ero harjaannuttamisen ja siedättämisen välillä. Harjaannuttaminen on varovaista totuttelua aistielämyksiin, siedättäminen puolestaan merkitsee pakottamista kohtaamaan aistiärsykkeiden tulvan. Aistihuoneet ovat yksi keino aistikokemuksiin harjaannuttamiseen.

Kuntoutussäätiö on toteuttanut aistipolun Helsingin Malminkartanoon

Kuntoutussäätiö on toteuttanut luontoavusteisiin menetelmiin perustuvan aistipolun Helsingin Malminkartanoon. Aistipolku hyödyntää valmista ympäristöä ja sen reitin varrella voi esimerkiksi nauttia puutarhan tuoksuista tai kuunnella veden liplatusta. Kuntoutussäätiön toteuttamaan aistipolkuun voit perehtyä tarkemmin tästä linkistä.

Kirjoittaja

Heidi Katila

Tekstin kirjoittaja on kuntoutuksen ohjaaja -opiskelija Jyväskylän ammattikorkeakoulusta, jonka kiinnostuksen kohteita ovat autismikirjon häiriö, puhetta tukeva ja korvaava kommunikaatio sekä haastavan käyttäytymisen ehkäisy

Kuvat

Heidi Udd, Nina Udd ja Heidi Katila

Aistimateriaalin rakentaminen

Sari Strandman

Kirjoitus on osa ryhmätyötä, johon osallistuivat kirjoittajan lisäksi kuntoutuksen ohjaaja -opiskelijat Sari Strandman, Heidi Udd ja Nina Udd

Lähteet

Ayres, A. J. 2008. Aistimusten aallokossa. Sensorisen integraation häiriö ja terapia. Jyväskylä: PS-kustannus.

Brandenburg, L. A. 2012. The effects of multi-sensory environments on the stereotypic behavior of children with autism. Väitöskirja, Johns Hopkinsin yliopisto, 169.

Fowler, S. 2008. Multisensory Rooms and Environments: Controlled Sensory Experiences for People Profound and Multiple Disabilities. Jessica Kingsley Publishers.

History. N.d. Artikkeli sivustolla Snoezelen – Multi-Sensory Environments.

Kerola, K. & Kujanpää, S. 2009. Aistipulmat. Teoksessa Autismin kirjo ja kuntoutus. Toim. K. Kerola, S. Kujanpää ja T. Timonen. Jyväskylä: PS-kustannus.

Lehtinen, U., Haapala, M. & Dahlström, R-M. 1993. Aistien avulla oppimaan. Helsinki: Kirja-Yhtymä Oy.

Lindholm, P. 2018. Aistikokemusten erilaisuus osana autismikirjon oirekuvaa. Artikkeli autismiliiton verkkosivujen Tutkimus ja kuntoutus -osiossa.

Multisensorinen toiminta. 2017. Artikkeli Papunetin verkkosivuilla.

Novakovic, N., Milovancevic, M.P., Dejanovic, S.D. & Aleksic, B. 2019. Effects of Snoezelen-Multisensory environment on CARS scale in asolescents and adults with autism spectrum disorder. Research of Developmental Disabilities, 12, 89, 51–58.

Verheul, A. 2014. Snoezelen – ”niets moet, alles mag”. Snoezelen – ”nothing has to be done, everything is allowed.” Julkaisussa Everyday Multisensory Environments, Wellness Technology and Snoezelen. ISNA-MSE’s XII World Conference 30.-31.10.2014, HAMK University of Applied Sciences, Visamäki, Finland. Toim. M. Sirkkola. HAMKin e-julkaisuja 26/2014, 26–44. (pdf)